Syksyn ylioppilasjuhlien lähestyessä pitää miettiä miten juhlijalle ja juhlijoille sanoisi muutaman sanan. Kuten viime päivät ovat osoittaneet, sisällyksetön lonkalta pidetty tsemppipuhe johtaa vain vaikeuksiin. Sekä asian että puhujan kohdalta.
Antiikin sofisteja on usein arvioitu tyhjänpuhujiksi, viisastelijoiksi. Koko maailma on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että sofistit eivät kompuroineet muodossa ja esityksensä estetiikassa. Sisältö saattoi olla silkkoa, mutta esitystapa aina viimeistelty ja hieno. Tämän voi todeta esimerkiksi Tammen julkaisemasta teoksesta Kaljuuden ylistys ja muita ylistyksiä (2005).
Suomentaja Vesa Vahtikari jälkisanoissa esittelee hyvän ylistyksen kaavan. Se sopii edelleen käytettäväksi syntymäpäivillä tai muissa jonkun henkilön kunniaksi järjestettävillä juhlilla.
1. EsipuheNäillä aineksilla saadaan hyvä puhe aikaiseksi.
2. Ylistettävän syntyperä (kansa, kotimaa, esi-isät, vanhemmat)
3. Kasvatus (harrastukset, taito, tavat)
4. Saavutukset: a) mielen (urhoollisuus ja älykkyys), b) ruumiin (kauneus, nopeus, voima) ja c) sattuman tuomat (valta, rikkaus, ystävät)
5. Vertailu (suuri paino ylistyksen kohteelle)
6. Loppusanat
En malta olla tarttumatta antiikin viisastelijoiden käsityksiin saavutuksista. Valtaa, rikkautta ja suhteita pidettiin sattuman suomina onnenpotkuina. Samaan tapaan ne nykyisinkin siunaavat toisia ja toisia eivät vaikka nykyiset puheenparret tuntuvat aivan jotakin muuta toistavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti