Tänään 1959 ihmiskunta näki ensimmäisen kerran kuun pimeälle puolelle. Neuvostoliiton lähettämä Luna 3 avaruusluotain kiersi kuun ja lähetti maahan ensimmäiset kuvat kuun toiselta puolelta. Luna 3 oli varustettu 40 kuvan ottamista varten.
Kokonainen avaruusprojekti muutaman valokuvan ottamiseksi tuntuu nykypäivänä vaatimattomalta tavoitteelta. Insinööreillä oli 1950-luvulla monia ongelmia ratkaistavanaan. Jos satelliitti saatiinkin kiertämään kuuta, niin miten varmistua siitä, että sen kamera osoittaa juuri kuuhun? Luotain piti kehittää tasapainoiseksi kolmen akselin suhteen aikaisempien kahden sijaan. Ja jos sateliitti jäi avaruuteen, miten saada sen ottamat kuvat takaisin maahan?
Luna 3:n kamera oli ajan tapaan filmikamera. Mukaan tarvittiin siis automaattinen kehityslaitteisto. Mukaan tarvittiin myös skanneri (katodisädeputki), joka muuntaisi kuvan sähköiseen muotoon radiolähetystä varten. Laitteisto oli nimetty Jenisei 2:ksi.
Eri lähteissä on otettujen kuvien määrät poikkeavat. Ilmeisesti Luna 3 40 minuutin retkellään kuun takana otti 29 kuvaa, joista 12-17 onnistuneesti lähti maahan. Aikoinaan neuvostoviranomaiset julkaisivat kuusi näistä kuvista. Kaikkiaan saatiin kuvattua noin 70 prosenttia kuun toisesta puolesta.
Kuvien laatu ei ollut kehuttava. Ongelmana oli kuvausajankohdan voimakas auringonvalo, joka poltti suurimman osan yksityiskohdista. Toisekseen radiosignaalia ei saatu häiriöttömästi perille. Nykyisen kaltaisia korjauskoodeja ei signaalissa ollut.
Joka tapauksessa Neuvostoliitto osoitti olevansa teknisesti maailman johtava maa. Se oli ottanut ensimmäiset kuvat, ja löytäjät oikeudella pääsi nimeämään kuvattuja paikkoja.
Kuun pimeällä puolella ei ollut oletetusti meriä samaa määrää kuin maahan kääntyneellä puolella. Ensimmäisten kuvien perusteella nimettiin muun muassa Moskovan meri (ylhäällä oikealla) ja sen laidalla oleva Tšiolkovskin kraateri. Viime vuosikymmet on pidetty jotenkin vertauskuvallisena sitä, että ensimmäisten kuvien perusteella Neuvostovuoriksi (Montes Sovietici) nimetty paikka osoittautui optiseksi harhaksi. Pääasiassa toisen puolen kraaterit on nimetty uuden ajan tieteen edistäjien mukaan.
Ihmissilmä näki kuun toiselle puolelle ensimmäisen kerran vuonna 1968 kun Apollo 8 miehistö kiersi kuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti