Eilen neljän aikoihin piti käydä katsomassa Oulun viimeisintä ihmettä. Toppilansalmen rannalla olevista siiloista rakennetaan uusloftasuntoja, ja sitä varten rakennuskokonaisuuden vanhat siilo-osat puretaan. Pari siiloa räjäytettiin onnistuneesti joku aika sitten, mutta torstaina tehty räjäytys ei tuottanut toivottua tulosta. Siilot vain kallistuivat, eivät kaatuneet.
Ilmeisesti koko perjantain Toppilansalmen vastarannalla oli paljon oululaisia seuraamassa purkajien työtä. Neljän aikaan rannalla oli kymmeniä kamerajalustoja, ja satakunta autoa oli parkkeerattu tuulilasit siiloja päin.
Paikalla pidempään olleet auliisti raportoivat tapahtumista. Päivän kuluessa kallelleen jääneitä siiloja yritettiin räjäyttää kaksi kertaa, ilman tulosta. Siilojen alaosaa purettiin kaivinkoneella, mutta koneen tehot ilmeisesti loppuivat. Moni vitsaili Pisan kaltevan tornin saaneen kilpailijan.
Kalevassa kerrottiin, että räjäyttämistä yritetään uudelleen tänään. Vapaapäivä houkutellee paikalle huomattavan yleisön. Purku-urakoitsijalla on näytön paikka.
Rakennuttajan ajatus tehdä uusloft-asuntoja on koko maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen. Loftasuntojen idea on hyödyntää vanhoja teollisuusrakennuksia asuntotuotannossa. Tällöin vanhat rakenteet tekevät asunnoista erikoisia ja omalaatuisia, yleensä kalliita lämmittää ja hankalia asua. Uusloft-asunnot on suunniteltu erikoisiksi, esimerkiksi kahden ensimmäisen kerroksen huonekorkeus on viisi metriä. Kun rakennetaan uutta, ei tällaisiin ratkaisuihin ole mitään syytä.
Moni hämmästyikin kun kuuli ensimmäisen kerran siilojen purkamisesta. Markkinoinnissa kun annetaan kuva, että asunnot tulisivat siiloihin. Rakennuttaja perusteli purkamista siilojen huonolla kunnolla. Toppilansalmen rannalla tehty kuntoarvio epäilytti. Tuoko väkisin pystyssä pysyvä rakennus ei olisi remonttia ja asumista kestänyt?
* Uusloft-asuminen. Oulun tervahovi 29.5.2012..
7 kommenttia:
Tähän varsinaiseen asiaa liittyen tai liittymättä voisi vielä kertoa, että tänään vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää.
Jättipamaus Toppilassa, siilot vinksottavat yhä pystyssä.
Tämän täytyy tosiaan olla osa epäonnistumisen päivän juhlallisuuksia.
Paupekin tj sanoi jossain haastattelussa, että harvoin räjäytykset menevät kuten elokuvissa.
Kyllä toteutuneissa on elokuvallista ainestakin ollut, kun monissa raportoiduissa tapauksissa taivas ja maa tuntuvat halkeavan, lähistön omakotitalojen ikkunat särkyvät, hormit halkeavat ja muuta sellaista pientä.
Jostain kummallisesta syystä amerikoissa, muuallakin maailmassa, tuntuu onnistuvan pilvenpiirtäjän kaataminen samanlaisten keskeltä.
Jossakin haastattelussa Paupekin johtaja totesi, että heidän ammattitaitonsa on pääasiassa puutalojen purkamisessa. Ymmärtäähän sen, ei Oulussa tai koko Suomessa ole juurikaan korkeita betonirakennuksia ennen elementtivillitystä rakennettu, saati sitten purettu.
Iltäpäivän räjäytyksen jälkeen siilot ovat edelleen pystyssä, tosin joitakin metrejä matalampina. Maanantaina jatkuu.
Nyt ne on nurin!
Ideaa kannattaa vielä tuotekehitellä. Jonkin jäähallin voisi sen verran lepsusti räjäyttää että saisitte Ouluun oman Colosseumin?
Uutissirkuksessa kaavailtiin Toppilaan pysyvää purkamis-rakentamisperformanssin aloittamista.
Oulussa rakentaminen ja purkaminen lähes aina tuntuvat keräävän yleisöä. Ikävästi ovat Kallioparkin työmaan korkeilla aidoilla kiertäneet. Ei tiedä miten montun kaivu edistyy.
Lähetä kommentti